Kokemukset

Digitaalinen tarinankerronta on yhdistelmä perinteistä tarinankerrontaa yhdistettynä multimediateknologiaan (Norman, 2011, Lowenthal y Dunlap, 2010; Heo 2009). Se on työkalu, joka parantaa huomattavasti mahdollisuuksia tarinoiden luomiseen ja niiden välittämiseen eteenpäin (Di Fuccio & Mastroberti, 2018; Nicolopoulou et al.2015; Iandolo, 2011; Zanchanaro et al.2007; Baumer, Ferholt & Lecusay, 2005).

Digitaalisen tarinankerronnan teknisen välineistön kehittyessä, digitaalinen tarinankerronta ja käsinkosketeltava digitaalinen tarinankerronta ovat muodostuneet tärkeiksi suuntauksiksi sekä tutkimuksissa että opetuksellisten sovellusten kehittelemisessä.

Tarinankerronnalliset taidot sisältävät kognitiivisia, sosiaalisia, ilmaisullisia sekä kielellisiä toimintoja. Nämä taidot kehittyvät jo varhaislapsuudessa muodostaen olennaisen työkalun ja pohjan ihmissuhteille ja sosiaaliselle elämälle.

STATE OF THE ART PARTNERS' EXPERIENCES

Samankaltaista sisältöä

  • Mikä on digitaalinen tarinankerronta?
  • Integroi tekniikka luokkahuoneessa
  • Työkalut digitaaliseen tarinankerrontaan

Liitteet

  • Baumer, S., Ferholt, B., & Lecusay, R. (2005). Promoting narrative competence through adult–child joint pretense: lessons from the Scandinavian educational practice of playworld. Cognitive Development, 20(4), 576-590.
  • Di Fuccio, R., & Mastroberti, S. (2018). Tangible User Interfaces For Multisensory Storytelling At School: A Study Of Acceptability. Qwerty-Open and Interdisciplinary Journal of Technology, Culture and Education, 13(1).
  • Esposito, G., Venuti, P., Iandolo, G., de Falco, S., Wei, C., Bornstein, M.H., & Gabrieli, G. (2018). Microgenesis of typical storytelling, Early Child Development and Care, DOI: 10.1080/03004430.2018.1554653
  • Heo, M. (2009). Digital storytelling: an empirical study of the impact of digital storytelling on pre-service teachers’ self-efficacy and dispositions towards educational technology. Educational Multimedia and Hypermedia, 18(4), 405–428.
  • Iandolo G. (2011). El desarrollo de las competencias narrativas, forma, cohesión y equilibrio de contenido a través del Test Proyectivo de la Familia de los Osos. Tesis Doctoral. Universidad Autónoma de Madrid pp. 173-193.
  • Iandolo, G., Esposito, G., & Venuti, P. (2012a). Cohesión, micro-organización, estructura narrativa y competencias verbales entre tres y once años: el desarrollo narrativo formal. Estudios de Psicología, 34(2), 141-160.
  • Iandolo, G., Esposito, G., & Venuti P. (2012b). The Bears Family Projective test: Evaluating stories of children with emotional difficulties. Perceptual and Motor Skills, 114,3, 883-902.
  • Lowenthal, P. R. y Dunlap, J.C. (2010). From pixel on a screen to real person in your students’ lives: establishing social presence using digital storytelling. The Internet andHigher Education, 13(1-2), 70-72.
  • Nicolopoulou, A., Cortina, K. S., Ilgaz, H., Cates, C. B., & de Sá, A. B. (2015). Using a narrative-and play-based activity to promote low-income preschoolers’ oral language, emergent literacy, and social competence. Early childhood research quarterly, 31, 147-162.
  • Normann, A. (2011). Digital storytelling in second language learning. Norwegian University of Science and Technology. Faculty of Social Sciences and Technology Management. Programme for Teacher Education.
  • Zancanaro, M., Pianesi, F., Stock, O., Venuti, P., Cappelletti, A., Iandolo, G., Prete, M., & Rossi, F. (2007). Children in the museum: an environment for collaborative storytelling. En Stock, O. & Zancanaro, M., eds, PEACH – Intelligent Interfaces for Museum Visits, Cognitive Technologies. Springer, Berlin.

INCLUDED – Digital Storytelling for Inclusion